Tarpeeton nostalgia

Ei mitään uutta taivaan alla

2005-12-14T10:40:00+02:00

Viimesen viikon ja kaksi päivää olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän tuskastuneena esseetä aiheesta kuka minä olen. Mikä tekee ihmisestä ihmisen, mitä maailma on todella, mihin kaikki tähtää, mitä voidaan tietää... Nyt olisi vajaa kuusi sivua suht raakaa tekstiä wordiin tallennettuna. Päätin unohtaa lähdekirjallisuuden ja keskittyä ajattelemaan itse omia ajatuksiani, ennemmin kuin muiden ympyröitä. Joulun yli on aikaa, että ei mitään hätää, mutta haluan silti palauttaa tämän ennen. Jos minä lomille lähden tämän esseen kanssa, niin takuuna sekoan ennen loppiaista.

Minulla on teille tehtävä. Jos kirjoitan tähän nimiä, vaikka...

Marilyn Monroe
James Bond
Immanuel Kant
Joseph Goebbels
Alexander Flemming
Grace Kelly
Robin Hood
G.W. Leibniz
Alexander Wood
Saku Koivu
Prinsessa Victoria
Akseli Gallen-Kallela

...montako niistä tunnette? Ihan ilman googlettamista, siis? Ajattelin vain, että aika moni kai tietää, kuka on Marilyn Monroe, mutta (elämän kannalta melko oleellisesta) Alexander Woodista ei ole tietoakaan. En tiedä. Ihmiset vain usein tietävät kaikkea "turhaa."

Noh, se siitä. On kai muutakin.
Mä olen miettinyt tätä blogia. Kun aloitin sen sillon, lähinnä RR:n takia. Vähän niin kun out of blue, kun odottelin siltä jotain elonmerkkiä ja tuskastuin. Oli pakko purkaa, toisin sanoen. Noh, onhan tässä totta vie jo purettukin. Nyt kun ei enää RR:stä aikoihin, niin sitten maailmantuskaa, kaiken lisäksi sellaista länsimaalaisen viheliäistä. Blogiltani on kadonnut pointti. Ei kai ketään oikeasti kiinnosta lukea mun pienistä ympyröistä, kun en edes dissaa porukkaa nimeltä. Ei mikään kovin skandaalinhakuinen blogi. Henkilökohtainen, vain.
Pitäisi kai lopettaa. Muttakun olen vähän kiintynyt tähän paikkaan. Ja on kiva vuodattaa. Sama se, lukeeko kukaan. Tai no ei tietenkään ihan sama.
Äh, i alla fall, jos haluatte kuulla RR:stä, niin voin kai kertoa, että se juttu jotenkin painuu kasaan päivä päivältä. Pff pihinää vaan kuuluu. Mulla on ihan hirveä ikävä sitä, mutta ei joka hetki. Ja jos luulette, etten osaa päästää irti, niin voin kertoa, että vähän vaikeaa se on, kun kuitenkin ollaan tekemisissä säännöllisesti. Vaikkei fyysisesti tietenkään. Viimeksi kuulin siitä perjantaina. En ole saanut aikaan mitään viestiä sille, jotenkin... Ainakun ajattelen sitä (mikä on harvinaisempaa day by day) mulla on ihan hirveä ikävä sitä, ja samaan aikaan en viitsi yrittääkään ottaa yhteyttä. Ei mulla ole edes mitään fyysistä kontaktia ikävä, vaan ihan sitä ihmistä vain. Ystävää, jolla on hyvä asenne ja hauskoja tarinoita.

Mm... en jaksa. Pitää mennä syömään. Mä vielä mietin tätä blogijuttua. :)

Pertusta, viskistä, työstä

2005-12-02T12:55:00+02:00

Huah, tänään olis A:n saunailta. En sitten tiedä. En tosiaan tiedä. Mutta lupasin jo mennä, kyse oliskin vaan pubeilusta. Sitä en jaksaisi. Eikä rahaakaan mitenkään liikaa ole. Ääh.

E:n kaveri H tulee käymään viikonlopuksi, tehdään kai sapuskat tänään M:n mutsilla. K:n kanssa on treffit tunnin päästä, jutellaa vähän siitä joulusadusta, jonka lupasin kirjoittaa. K kuvittaa.

Perttu voitti BB:n. Luin lehdestä, ohops. Enkä oikeastaan ole edes seurannut, mutta kun se tuntui olevan Uutinen. Pertun muistin omituiseksi inisijäksi (tunnustan pari kertaa katsoneeni).. Kummia asioita ihmiset sitten kannattavatkin. Syntyisköhän tästäkin joku lahko Perttufaneille. Ismi. Koska niitähän aina kaivataan. Ismejä.

Voi apua, ehkä mä tosiaan tarvitsen hieman viskiä. C:

Mitäs me, Pavlovin koirat

2005-11-24T15:35:00+02:00

Olen tässä lueskellut lehtiä.
Niissä porukat esiintyvät suurimmaksi osaksi joko lievästi vajaina typeryksinä tai täysinä sikapossuina. Mä en ymmärrä, miksi ihan tavallinen järkijätkä, joka ihan tavallisena viikonpäivänä privaatissa keskustelussa juttelee ihan loogisia ja pitkällekin ajateltuja asioita, alkaakin mielipidesivuilla julistaa kärjistettyjä yleistyksiä ja kaikenkattavia totuuksia.
Porukat tekevät ihan mielettömiä johtopäätöksiä asioista, joista eivät edes tiedä, ja uskovat kritiikittä kaiken mitä auktoriteetit sanovat. (tämä siis sen lisäksi, että ihmiset ovat usein täysin asiattomia, ja itseilmaisukin on lähinnä nauriin tasoa) Logiikka pettää, eikä argumentaatiotaidoista ole tietoakaan.
Siis oikein hienosti menee.
Esimerkiksi kaikki te, jotka vakuuttelette niskanikamat nirskuen, että tietenkin homous on ok, vaikka samaan aikaan värisette jo pelkästä ajatuksesta, että joku samaa sukupuolta oleva voisi tulla lähentelemään, olette piilorasisteja. Ja te, jotka olette sitä mieltä, että nainen voisi edes joskus, joissakin tilanteissa, olla edes osaksi vastuussa tai edes osaksi syyllinen raiskatuksi tulemiseen (jep, olen lukenut Iltistä), olette, eh, mites sen nyt sanoisi.. ajattelussanne melkolailla tasoa tohvelieläin ennen dinosaurusta. Ja se ajatus, että alkkis on itse vastuussa itsestään ja ehdottomasti syyllinen omiin ongelmiinsa; tai se mietelmä, että asunnoton ja alkkis on sama asia; tai se mieletön johtopäätös, että koska yksi somali on vetänyt yhtä suomalaista turpiin, on jokainen somali väkivaltainen (sivuosumana kerrottakoon, että kyllä vain, suomalainen tekee tässä maassa suurimman osan rikoksista aivan itse), on epäinhimillistä ja vastuutonta ajattelua sivistyneessä yhteiskunnassa.
(mieletön virke..! Toivottavasti asia kävi silti ilmi.)
Enpä oikein tiedä, on se mielenkiintoista vai vain surullista, että ihmiset ovat niin helposti manipuloitavissa ja johdateltavissa (ihan totta, jopa minä kaikista alkeellisimmalla taidoillani voisin käännyttää jotain heikkohermoista lammasta pelkästään esittämällä asiat johdonmukaisesti ja rauhallisesti). Jokainen, joka on käynyt edes lukion peruspsykan kurssit ajatuksella läpi, voi ymmärtää, että tässä maailmassa ihan yksinkertaisemmatkin Pavlovin koirakokeet on täysin sovellettavissa ihmisiin. Kongi kajahtaa ja jengi lakoaa, kuka minkäkin auktoriteetin juuren.
Pahimpia on kai ne uskovat, jotka luulevat selittävänsä maailman Jumalan avulla. Vaikka uskominen itsessään ei olisikaan lastenleikkiä, niin totta vie tuollaisten kuvittelu on minusta vain yksinkertaisen mielen epäonnistunut yritys paeta todellisuutta.
Välinpitämättömyys on toinen ahdistava juttu. Koko ajan näkee ja kuulee, kun ihmiset sulkevat mielestään pois kaiken paskan ja kurjuuden, jota maailmalla on tarjota, koska me olemme liian heikkoja ja liiaksi ihastuneita itseemme, että kykenisimme kantamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Onhan se elinkauppa ällöttävää, ja onhan se sota ikävä juttu, ja voi että kun jotkut lapset jossain intiassa kerjäävät ja asuvat kaatopaikoilla, mutta onneksi sentään omat lapset ovat turvassa ja onneksi sentään se ei kosketa meitä mitenkään. --Tämä sama muuten toimii ihan kotimaassakin, kun porukat sulkee silmänsä kaikelta itseään "koskemattomalta" hädältä.
Levinasin etiikan mukaan "minä" on eettinen rakenne, vastuullisuutta toisen puolesta. Ihmisenä oleminen on antaa itsensä toiselle, koska "minä" olen "sinulle" velkaa kaiken.

Olet vapaampi mielessäsi kuin mitä mielessäsi kuvittelet, sanoi joku rakas eksistentialisti joskus..

Hitto, nyt pitää rientää... kiire...
Kiitos kun sain vuodattaa. Morkkis kai seuraa perästä. :)

Eilinen ilta:

2005-11-15T09:44:00+02:00

Kuulumisia, nopeasti.

2005-11-08T13:55:00+02:00

Ei elämää, ei mitään tekemistä... Kerroinko jo, että muutetaan E:n ja M:n kanssa kommuuniin? No juups, joulun tienoille menee. Eilen kävin kahvilla parin kaverin kanssa, en siis ollut ihan yksikseen. Vaikka muuten olenkin. Melko lailla. M:ään olen tutustunut paljon isää, mikä on hyvä, jos kerran meinataan samassa taloudessa joskus asua. Sunnuntaina käytiin kruisailemassa sen kanssa. Monta tuntia meni.. Oli mukavaa.
...Teillä ei tietenkään ole mitään hajua, kuka M on. Noh, to be brutally honest... Eipä oo mullakaan. :)

Mä yritän taas aktivoitua. Sittejos mun sanallinen ilmaisu tästä taas palautuisi normaalille tasolleen..

Maakuntareissu meni muuten mukavasti. Oli oikein hauskaa. Ja E lähti pitkälle reissulle, näen sitä taas perjantaina. Ikävä on, tottakai. :)

Kotio päin...

2005-10-22T12:03:00+03:00

Tampereella.
Lähdetään kohtapuoliin takas kotiin päin... Metka reissu takana, ei millään tahtois mennä takas. Paitsi ehkä pesemään pyykkejä, tosiaan.. C:

V pätkäs 3cm tukasta eilen. Jeejee, se onkin opiskellut kampaajaksi huimat kaksi kuukautta.. Hiukset on ihan hienot, hieman lyhyeämmät olisivat vaan päältä saaneet olla. Mutta kyllä nämäkin pystyyn saadaan. :)

Tarkemmat kuulumiset seuraa maanantaina, aikasintaan.

Heippa

2005-10-15T14:22:00+03:00

Lähdetään huomenna aamulla E:n kanssa katsomaan kavereita ja sukulaisia. Tulee hieman kierrettyä itä suomea, jonka jälkeen Tampereen kautta takasin, ehkä ens viikonlopuksi. Parempi ainakin olisi tulla, koska mun makuuhuone on EDELLEEN siinä kunnossa, että jotain TÄYTYIS tehdä. Mutta lupaan sisustella kun palaan.

Kuulemisiin! :)

Aika

2005-10-12T13:42:00+03:00

Mä en tiiä alkaako mun luento varttia vajaa vai varttia yli kaks.

Hämmentävää.

Joo mä selviin

2005-10-11T10:15:00+03:00

Huonot asiat äkkiä pois alta:
Äiti on taas huonona. Me ei nimittäin pelata kovin hyvin yhteen. Meidän välit kun ei ikinä ole olleet mitkään läheiset, vaikka se varmaan onkin kiinnostunut mun asioista. Ihan oikeesti. Mutta kun se suhtautuu kaikkeen niin... vaikeesti... Tiedättehän. Esimerkiksi eilen se soitteli ja oli hirveän hyökkäävä ja mun mielestä lähes hysteerinen, paasasi hyvästä käytöksestä ja suiitä miten MUN TÄYTYY HOITAA MUN ASIAT ETTEI SEN TARVITSE.
(sivuosumana; en oo ikinä tarvinnut sitä selvittelemään mun asioita)
Sitten se pommitti mua illalla neljällä puhelulla (olin treeneissä, niistä lisää kohta) ja tekstarilla, ja sit kun soitin sille niin ainoa asia mitä mulle sanotaan: ota Bond nauhalle. Sanoin ehtiväni kotiin yheksän jälkeen ja kysyin et moneltakohan mahtais Bond alkaa, ni vastaus kuului "en mä muista, älä sit ota. Heippa".
Oo siinä sit ja kuvittele asioivasi aikuisten kanssa.
Episodi toistui tänä aamuna jälleen, kun äiti ilmoitti mulle että mä olen hysteerinen ja lapsellinen ja blaablaa (olin eilen näreenä kun mulla oli hirveä epätasapaino ja päänsärky viikonlopun hihhulileirin jälkeen - siitäkin kohta lisää), ja että ei voi olla niin vaikeeta puhua.
No, kyllä se äiti kulta vaan voi.

Sit ne hyvät:
Koulu näyttää kerrankin siltä, että se on järjestyksessä. Ainakin suureksi osaksi. Pois pääsisin ens syksynä. Kiirettä tässä kyllä on, mut kesällä ehtisin ehkä töihinkin, ja muuttamaan E.n kanssa yhteen. Treenit aloitin eilen. Ihan ex tempore lähin E.n mukaan. Rahat on kyllä tosi vähissä (ei mitkään halvat jumppasessiot), enkä tiiä voinko jatkaa lajia, mut intoa kyllä olis. E:kin sanoi viime yönä, et oli hirveen kiva nähdä se tilanne, kun mä päätin lähteä. Siinä ikään kuin avautui mulle tienhaara, mahdollisuus mennä eteen päin. Noh, onhan tätä jo ooteltukin.
E:llä on jotain säpinää yhden ihmisen kanssa, josta mä olen kuullut juttua. E:ltä lähinnä. Ollaan menossa ehkä kahville joskus yhdessä erään neljännen kanssa, jolla puolestaan on juttua tämän E:n ihastuksen kanssa. Monimutkaista? Tervetuloa paikallisiin lepakkopiireihin. L-koodi ihan livenä, mi darlings, ja mua vaan lähinnä hymyilyttää. :)
Lupauduin E.n aveciksi kun ne lähtee isommalla porukalla juhlimaan tässä joskus. Mutta niin, mä olen aika yllättynyt tästä E.n säpinöimisestä, koska se paljastaa E.stä sellaisen puolen (tiedän tätä ihmistä jonkun verran) mikä on tosi toivottava näkyä. Vähän vähemmän vaativan ja vähän enemmän avautuvan ja sallivan. Se taas vaikuttaa ehkä mun asennoitumiseeni E:hen.
Mutta ystäviähän me ollaan, eikä se siitä todellisuudessa mihinkään muutu. :)

Viikonloppuna oin muutaman Jumalaa rakastavan kaverin kanssa niiden hihhulileirillä. Ajattelin testata ateistin näkemykseni ihan tosissaan, ja kyllähän tuo kesti Jeesus propagandan ihan mukavasti. Minä energioineni ja itämaisine ajatuksineni en ehkä ollut oikein kotonani, varsinkin kun tiedän, että huolimatta näiden ihmisten ystävällisyydestä ja vieraanvairaisuudesta ja kaikinpuolisesta ihanuudesta, ne ei koskaan hyväksyisi mua sellaisena kuin olen. Yksinkertaisesti eivät hyväksyisi.
Reagoin niiden lauantaiseen Ylistyssessioon (ihmiset vaipui transsiin, kramppaili ja itki) melko voimakkaasti, koska E joutui vielä maanantaina tasailemaan mua parhaansa mukaan.

RR:ää on tuli eilen ihan uskomaton ikävä. Oli niin kaunis ilta ja tiedättehän... siitä ei oo kuulunut taas vähään aikaan. Vaan ehkä tämäkin tästä.

Parempi

2005-10-06T10:56:00+03:00

En mä tiedä. Ehkä mä selviän. Ens tiistaina on uus aika; koululle juttelemaan miun tulevaisuudesta. Ehkä lähen Sammattiin näyttämään hyvältä. :) Koska nyt on ainakin silmät pienet turvonneet ja punaiset.