Päivä on ok - toistaiseksi. RR on edelleen vaiti, enää ei edes yllätä, vaikka puhelin ja sähköposti pysyvät mykkinä. Noinkohan se olisi viimein kyllästynyt, tämä on pisin aika viimeiseen 7 kuukauteen, kun siitä ei kuulu mitään melkein viikkoon. Inhottava ajatus, että sillä on omakin elämä. Inhottava ajatus, että minä olisin mustasukkainen.

Hain töitä Brysselistä, Dublinista ja Kölniinkin pistin hakemuksen (ainoat paikat joissa olisi minulle sopivaa duunia tarjolla just nyt), jänskättää mitä elämästä oikein tulee. Miksi ylipäätään hain töitä mahdottomista paikoista? Jos lähtisin niin joutuisin miettimään opinnot ja kaikki uudelleen. Vaikka ei se kai mikään huono juttu olisi... Kyllästyttää vain niin jumalattomasti tämä tässä samassa pisteessä kärvistely. Minä en etene, ja minun nimenomaan täytyy edetä (skorppionin luonne, ikävä juttu), että tuntisi edes jotain. Jos käy kutsu, uskallanko lähteä? Kyllä. Pelkään vain hylkääväni tänne jonkin unelman - hassua, kun en edes koe, että minulla mitään unelmia olisi.

Stressaava ajatus, että pitää maksaa laskuja, joita ei ole varaa maksaa.

Beckett

Päivän biblion: Umberto Eco; Foucaultin heiluri
Päivän musike: Erykah Badu; On&On