Jasso. Tänään sitten A:n synttärit. Tuhat asiaa tehtävänä tai mietittävänä, mutta ei se mitään. Juon tässä nämä aamukahvit ja katselen miltä elämä maistuu. Pitkä päivä kuitenkin tulossa, että ihan rauhassa vaan.

Syvälliset ajatukset:
Puhuttiin yöllä varmaan kolme, neljä tuntia E:n kanssa puhelimessa. Ei taas omakaan itseilmaisu ollut mitään loisteliasta ja alko ärsyttämään. Toisinaan tulee sellainen olo sen puheista, että olen sitä jotenkin jäljessä ajatuksineni. Mun mielipiteet ja idealismini ovat siis jotenkin tämmöisen keskenkasvuisen reppanan politiikkaa, joka kyllä kultivoituu ja kehittyy sitten omalla ajallaan. Mikä on osaksi kyllä ihan tottakin, mutta E nyt on viimeinen ihminen arvostelemaan niitä asioita. Toisekseen tämä on vain tunne. Se on tuhat ja sata kertaa sanonut, että ei tarkoita sitä tuolla tavalla. Tiedän kyllä ottavani kaiken vähän henkilökohtaisesti. Toinen asia mikä vähän vaivaa on sen suhtautuminen muihin ihmisiin. Ihan kun me oltaiskin jotenkin "tavisten" yläpuolella siksi, että on elämässä käynyt muutaman kerran paskat. Ja onhan se totta, että meistä molemmat ymmärtää jotain asioita eri tavalla kun moni muu ihan vain siksi, että on ollut joitain rankkoja juttuja läpikäytävinä. On edelleen.
No jaa. Ehkä mä oon taas väärässä. Tai ehkä tälläkään ei oo väliä, ehkä se sutviutuu ajallaan. Kuten myös kaikki ne henkiset ongelmat sun muut vaivat. Ehkä mä olen tasoltani hieman eri paria kun noi muut keskivertokaverit. Mut tarviiks sen kuulostaa siltä, että mä olisin jotenkin myös parempi kun ne?
Äh, ehkä elämä vaan opettaa. Pitäis hyväksyä se. En vaan tykkää arvottaa ketään, se sotii periaatteita vastaan. Ja periaatteet kun on kaikki kaikessa, ainakin mulle. Eipä mulla paljon muuta olekaan. Jos ihmiset vaan pystyis olla, sillä tavalla normaalisti olla omia itsejään.. Jos kaikki vaan "olis", niin silloinhan asiat olisi hyvin. Vois vaan kohdata ihmisiä ja olla niiden  seurassa joista pitää ja joita ymmärtää, tai tutustua sellasiin ihmisiin joita ei niinkään ymmärrä ja opetella sitä kautta erilaisuudesta ja ymmärtämisestä ja toisista ihmisistä.
Mut joskus vaan tuntuu, et moni on liikaa sitä mitä niiden kuuluu olla, sen sijaan et ne olis sitä mitä ne on. Eikä mua kiehdo sellaset mysteerit laisinkaan, mulla on muuta tekemistä ku kaivaa ihmisistä niiden todellisia luonteita esiin. Kai se on jokaisen oma tehtävä, höh.

Maallisia tapahtumia:
Vapautin yhden kirjan Espoossa viime sunnuntaina. :) Sovin treffit Z:n kanssa maanantaiksi. Vähän jänskättää että onko tämäkin taas "yks tämmönen tapaus". Mulle on käynyt tuhat kertaa niin, et suostun lähtemään ulos jonkun hepun kanssa ihan vaan siksi että ne kysyy. Huonosti niissä aina käy. Kun en tunne juuri mitään. No, Z kyllä vaikuttaa ihan mukavalta tyypiltä ja näin, mutta esimerkiksi Rätinämieheen en sitä rupea vertaamaan. Ääh, katsotaan maanantain jälkeen. Kävin, tiistaiko se oli, heittämässä siivouskeikan, palkkaa tippuu tilille kuun lopussa.
Haaveilen pääseväni kotiin (tapahtuu huomenna) lukemaan Umberto Ecoa. En tiedä miksi.
Viime aikoina on iskenyt taas vanha tuttu lukuinto.
Ennen tänne tuloa, tuossa viime perjantaina, torstaina, istuin kirjastossa lukemassa kirjoja. Tutustuin Erik-Emmanuel Schmittiin ja luin Arno Kotron Mustan morsiammen. Schmittiin ihastuin ihan vähän ja Kotron petyin hieman. Toisaalta kukaan ei oo tuota uusinta mulle mitenkään suuresta ylistänyt, että ei ne odotukset nyt niin korkealla olleetkaan. Ja kyllä se edelleen runoilija on, sitä en sano. Ehkä teen väärin kirjailijaa ja kirjoittamista kohtaan, kun vertaan sitä teosta edelliseen.

Eipä tässä sitten juuri muuta.
Yritän suhtautua ajatukseen että maanantaina alkaa velvollisuuksien hoito taas. Kello yhdeksän am. Ei oo todellista. Tai on, valitettavasti. :S

Viime viikolla luettua:
Scmitt: Oscar ja Roosamamma; Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset
Beckett: Huomenna hän tulee
Kotro: Musta morsian
Stendhal: Vanina Vanini
Tolkien: Hobitti
Novas: Mangot, banaanit ja kookospähkinät