Me lähdetään 2006 syksyllä Japaniin E:n kanssa. Sovittiin tänään ruokalassa. Tai oikeastaan se sanoi, että se LÄHTEE, ja ottaa mut mielellään mukaan, koska ypöyksin ei oo kivaa mennä. :)) Vuodeksi. En tiedä, mitä menen sinne tekemään, ehkä etsimään itseäni... Jos siis saan työluvat/opiskelupaikan, silloin voin joko a)kustantaa oleskeluni itse, tai b)anoa jotain apurahoja. Tosin opiskelussa on aika paljon mutkia matkassa, juuri surffailin Japanin Suomen suurlähetystön sivuilla ja pikaisen vilkuilun perusteella tuli tunne, että mulle olis kannattavinta vain hakea työlupaa. Kun tuskin vuotta pidemmäksi ajaksi jään, eikä E:kään ole kuin korkeintaan pariksi vuodeksi menossa.
Olisi ihana oppia japania. Ilman E:tä tuskin uskaltaisin lähteä, sehän se tässä tuntee maata ja kulttuuria. Pelottaa lähteä niin kauas, mutta E:n kanssa ei pelottaisi yhtään. Ehkä olen vähän typerä. Naivi. Lapsellinen.
Mutta antakaapa yksikin hyvä perustelu, miksi EN lähtisi.

Viime yönä näin E:stä unta. Se oli Japanissa, ja minä olin mennyt katsomaan sitä sinne, se oli lähdössä ja minun piti jäädä vielä hetkeksi. Tuskin sain näppejä irti siitä, ja E vain nauroi, hyväntahtoisesti kylläkin, ja taidettiin hieman kyynelehtiäkin (eron vuoksi). Ilmeisesti joku japanilainen paheksui meidän hiplailua hieman, mutta vain hieman... Vahvana muistan tunteen, että E katoaa, minun pitää pitää siitä kiinni, ja se vain puikkelehtii pakoon, sen pitää hyvästellä joitain muita tai en minä tiedä, minä en kuitenkaan ehdi edes halaamaan sitä, ja jotenkaan en uskaltanut mennä suutelemista pidemälle... Uni oli todella sekva, välillä oltiin yhdessä, sitten yhtäkkiä se katosi johonkin väkijoukkoon ja sitten taas...
No niin.
Ajattelin tarjota sille jäätelöt tästä koulun päätteeksi, kun oli aamulla niin masentuneen oloinen. Oli itse nähnyt jotain kidutuspainajaisia. ....Mmm.... ^-^

RR:stä ei ole kuulunut mitään tiistain jälkeen, kun se viestitteli, että Soul oli ihana; kauniita naisia, kaunis sää ja upeaa ruokaa. No just. Ehkä sillä on duunissa kiire, kuten pahoitteli jo tiistaina. Sanoi vielä, että se vihaa sitä kun ei voi olla muhun yhteydessä... Kai se on uskottava sitten.

Päivän ilonaihe:
viinipullion korkki (tosi nätti vielä, siinä on hopeinen rypäleterttu koristeena), sain lahjaksi eilen. Tosi kätevä, nyt voi huoleti avata pullon eväsretkelläkin. Vihin sen käyttöön nyt vappuna. :D