RR on varmaan kyllästynyt muhun. Se tietää mun luonteen ja jokin aika sitten se kysyi, että eihän se vain häiritse mun elämää mitenkään. Se oli sillon kun se ei voinut päivää elää ilman kuhertelua mun kanssa. Enkä mäkään voinut silloin. Nyt en enää tiedä, näköjään sitä porskutellaan eteen päin ihan ilmankin... Nyt siitä ei ole kuulunut, ei taaskaan... Mua ahdistaa, että me ei voida aina vaan söpöstellä ja ihastella toisia ja yllättyä uusista puolista ja saada hengenahdistusta kun toinen ilmestyy näköpiiriin ja muutenkin olla niin kuin silloin ihan heti alussa. Ja mä tiedän, ettei kukaan normaali ihminen voi olla koko ajan "uudessa ihastuksessa", olisihan se nyt aivan luonnotonta innostua samalla tavalla aina vain. Mut mä en voi lakata pelkäämästä, että se on kyllästynyt ihan totaalisesti, ettei se jaksaisi innostua enää millään tavalla. Mulla on nyt sellainen ihan samanlainen olo kuin sillä viime syksynä, eli että olisin taakka, että se ei nyt jaksa/ehdi/halua/kykene olla minun kanssa. Tiedän, että se oli kipeänä viime viikon alussa, tiedän, että se lähetti meilin että sillä on ikävä, ja että se rakasti mun edellistä viestiä (huom, mun viestiä, ei mua). Tiekkö, tässä viikonlopun aikana tuli mieleen, että ehkä se valehteli olevansa sairas, ettei sen tarvitsisi keskittyä muhun.

Vainoharhaista, ja silti jotenkin niin... todellista.

Beckett