Suunnittelin vähän (no aika paljonkin) kirjoittavani elämäni esseen taidefilosofiasta otsikolla Eksistentialismi kuvataiteessa. No ehheh, olipa taas Kaunis Ajatus.
Ehkä saan sen kesällä tehtyä (lisää katteettomia lupauksia... noh, ehkä silti yritän).
Se siitä koulusta tältä vuodelta, nyt en enää jaksa panostaa.

Me on RR:än kanssa puheltu elämän perustarpeista. Molemmilla tuntuupi olevan seksi. Ja taide. Minä piirrän paperiin, RR piirtää ihmisiin. Ja jälkeen päin nuolee mestariteoksensa pois. Minä taas hautaan ne kellariin mädäntymään. ...Tykkään jutella sen kanssa tuhmia. Rennosti vaan. Ei stressiä. Kunhan puhellaan, ei tässä mitään sen kummallisempaa.
M soitteli yöllä, en jaksanut vastata.
Tappelin äidin kanssa toissa-aamuna, se raivostui itkuraivarin partaalle - taas tämän tuhannen kerran - kun en sittenkään kasva sen kyljestä. Ahdistaa se niin paljon. Voi että, onko kenelläkään tyttärellä oikeasti tervettä suhdetta äitiinsä? Ilmottautukaa heti. Mennään vaikka pirtelölle.

Oh, kaunis päivä taas. Aurinko vilauttelee mulle. Lupailee, että tulee lämmin kesä. En tykkää, en tykkää kuumuudesta. Eilenkin hätyytteli hellerajaa, ja ainoastaan tuo asian uutuudentunne esti mua tuntemasta sen kummempaa iljetystä. Juhannukseen jos tuollaisena jatkuu, niin sitten olen tyytyväinen.

Lauantaina kehräsin kuin kissa, kun E rapsutteli minua. Ja sitten minä sitä. Vähän enemmänkin. Se sanoi, että mulla on hyvä kosketus. :) Sehän se noista kosketuksista tietää. Mun noita.