Huonot asiat äkkiä pois alta:
Äiti on taas huonona. Me ei nimittäin pelata kovin hyvin yhteen. Meidän välit kun ei ikinä ole olleet mitkään läheiset, vaikka se varmaan onkin kiinnostunut mun asioista. Ihan oikeesti. Mutta kun se suhtautuu kaikkeen niin... vaikeesti... Tiedättehän. Esimerkiksi eilen se soitteli ja oli hirveän hyökkäävä ja mun mielestä lähes hysteerinen, paasasi hyvästä käytöksestä ja suiitä miten MUN TÄYTYY HOITAA MUN ASIAT ETTEI SEN TARVITSE.
(sivuosumana; en oo ikinä tarvinnut sitä selvittelemään mun asioita)
Sitten se pommitti mua illalla neljällä puhelulla (olin treeneissä, niistä lisää kohta) ja tekstarilla, ja sit kun soitin sille niin ainoa asia mitä mulle sanotaan: ota Bond nauhalle. Sanoin ehtiväni kotiin yheksän jälkeen ja kysyin et moneltakohan mahtais Bond alkaa, ni vastaus kuului "en mä muista, älä sit ota. Heippa".
Oo siinä sit ja kuvittele asioivasi aikuisten kanssa.
Episodi toistui tänä aamuna jälleen, kun äiti ilmoitti mulle että mä olen hysteerinen ja lapsellinen ja blaablaa (olin eilen näreenä kun mulla oli hirveä epätasapaino ja päänsärky viikonlopun hihhulileirin jälkeen - siitäkin kohta lisää), ja että ei voi olla niin vaikeeta puhua.
No, kyllä se äiti kulta vaan voi.

Sit ne hyvät:
Koulu näyttää kerrankin siltä, että se on järjestyksessä. Ainakin suureksi osaksi. Pois pääsisin ens syksynä. Kiirettä tässä kyllä on, mut kesällä ehtisin ehkä töihinkin, ja muuttamaan E.n kanssa yhteen. Treenit aloitin eilen. Ihan ex tempore lähin E.n mukaan. Rahat on kyllä tosi vähissä (ei mitkään halvat jumppasessiot), enkä tiiä voinko jatkaa lajia, mut intoa kyllä olis. E:kin sanoi viime yönä, et oli hirveen kiva nähdä se tilanne, kun mä päätin lähteä. Siinä ikään kuin avautui mulle tienhaara, mahdollisuus mennä eteen päin. Noh, onhan tätä jo ooteltukin.
E:llä on jotain säpinää yhden ihmisen kanssa, josta mä olen kuullut juttua. E:ltä lähinnä. Ollaan menossa ehkä kahville joskus yhdessä erään neljännen kanssa, jolla puolestaan on juttua tämän E:n ihastuksen kanssa. Monimutkaista? Tervetuloa paikallisiin lepakkopiireihin. L-koodi ihan livenä, mi darlings, ja mua vaan lähinnä hymyilyttää. :)
Lupauduin E.n aveciksi kun ne lähtee isommalla porukalla juhlimaan tässä joskus. Mutta niin, mä olen aika yllättynyt tästä E.n säpinöimisestä, koska se paljastaa E.stä sellaisen puolen (tiedän tätä ihmistä jonkun verran) mikä on tosi toivottava näkyä. Vähän vähemmän vaativan ja vähän enemmän avautuvan ja sallivan. Se taas vaikuttaa ehkä mun asennoitumiseeni E:hen.
Mutta ystäviähän me ollaan, eikä se siitä todellisuudessa mihinkään muutu. :)

Viikonloppuna oin muutaman Jumalaa rakastavan kaverin kanssa niiden hihhulileirillä. Ajattelin testata ateistin näkemykseni ihan tosissaan, ja kyllähän tuo kesti Jeesus propagandan ihan mukavasti. Minä energioineni ja itämaisine ajatuksineni en ehkä ollut oikein kotonani, varsinkin kun tiedän, että huolimatta näiden ihmisten ystävällisyydestä ja vieraanvairaisuudesta ja kaikinpuolisesta ihanuudesta, ne ei koskaan hyväksyisi mua sellaisena kuin olen. Yksinkertaisesti eivät hyväksyisi.
Reagoin niiden lauantaiseen Ylistyssessioon (ihmiset vaipui transsiin, kramppaili ja itki) melko voimakkaasti, koska E joutui vielä maanantaina tasailemaan mua parhaansa mukaan.

RR:ää on tuli eilen ihan uskomaton ikävä. Oli niin kaunis ilta ja tiedättehän... siitä ei oo kuulunut taas vähään aikaan. Vaan ehkä tämäkin tästä.