No jopas.
Se tuli tänään tänne varta vasten minua tervehtimään. Siis se rätinämies.
Veti polvet totaalisen veteliksi... o-ou. Hyvä etten kuteitani päältä repiny kun venailtiin junaa illan loppupuolella, noin sitä vain sellaisia tarinoita toisen korvaan kuiskutellaan.

Eheh, huulet on vieläkin vähän tunnottomat. Kyllä se tästä.
Oh dear.

Tai ehkä mulla on ollut vaan tarpeettoman suuri tilaus tällaiselle mielenkiinnolle. Himolle. Millä nimellä sitä nyt ikinä kutsuisikaan. (:

(pihinää puhinaa, minua ihan punastuttaa...)