Oi, hieno viikonloppu takana, nyt on lämmin olo.

RR:ltä tuli kaukan kaivattu viesti. Tuntui, että sisältä suli jotain lopullisesti, kun luin sen sähköpostin. Nyt oon happy happy shining like the sun, hymy perseessä olin koko viikonlopun. :D Minen tajuu, miten voi olla tuollaisia ihmisiä kuin RR, ja miten se voi edes ajatella pitävänsä minusta... Tai miten se voi ajatella, että minä olisin erottamaton osa sen elämää, kun se on minulle niin iso juttu, ettei voi olla totta miten kukaan voisi koskaan olla näin... tyytyväinen tällaisessa elämäntilanteessa...

Voi tätä ihastuneen läpinää.

Perjantaina avasin pullon espanjalaista valkkaria ja join sitä sitten viikonlopun mittaan juuston kanssa - ihan yksin siis ja hyvä niin. Naurettiin E:n kanssa että mun pitäisi ehkä muuttaa Italiaan ja etsiä sieltä joku viinitilanomistajagiuseppe johon rakastua, sitten voisi kasvatella basilikaa ikkunalaudalla ja vihreitä oliiveja puutarhassa, tehdä itse omat viinit ja vierailla sillon tällön Firenzessä. Itseasiassa tuo kuulostaa täydelliseltä. Ehkä hieman idylliseltä, mutta muuten täydelliseltä.

Lueskelin zenbuddhalaisuudesta taas aamulla, E tyrkkäsi koulussa kirjan käteen. Olisi ihana lähteä joksikin aikaa Japaniin tai Tiibetiin, musta tuntuu, etten hallitse enää mitään. Ahdistaa, luojan kiitos E:stä ja RR:stä, minun kahdesta tärkeästä ystävästä. :)

Beckett