> RR lähtee keskiviikkona Koreaan. Haluan aivan liikaa lähteä sen mukaan. Seoulissa on kuulema Aasian paras jazzklubi, minkä se kettu kertoi ihan kiusallaan.
> Meillä on J:n kanssa samat draamatunnit, selvisi tänään. Tervehdys poskisuudelmin, epämukava tapa tuo. Kaksi vielä menettelee, mutta se kolmas kyllä oli jo puhdasta lähentelyä.
> E on edelleen ihana. En ole hämmentynyt, mutta hieman yllättynyt. Ei minulla yleensä ole tapana tyttökavereille flirttailla (sitä taitoa hyödynnän vain miespuolisten henkilöiden kanssa, ne on niin yksinkertaisia). Ja oikeastaan muutenkin tekisi mieli vain tarttua sitä kasvoista ja ---
> C:llä on tänään juhlat. Hieman outoa pippaloida maanantaina, mutta who cares. E ja J on molemmat tulossa, ja saampahan ajatukset pois RR:stä
> Lueskelen Stendhalin Italialaisia kronikoita parhaillaan. Töksähtelevää, karua kieltä, ei jälkeäkään siitä minulle niin rakkaasta ranskalaisesta polveilevuudesta ja soljuvasta tekstistä. Jollain tapaa silti pidän lukemastani. Ainakin tarpeeksi jatkaakseni eteenpäin (vaikka eihän siinä ole kuin 3 novellia)
> Olen taas harjoitellut elämäni kaunokirjalliseen muotoon asettamista, eli kirjoitin kohtauksia minun ja RR:n elämästä lyhyiden tarinoiden muotoon. Pääasiassa kaikki matsku on dialogia.
> Eilen olin ahkera ja siivosin vaatehuoneen  (olin siis sika-ahkera, kaikki vaatehuoneessani käyneet tietävät mistä puhun) ja pesin pyykkiäkin kai neljä tuntia putkeen.
> Minulla on ikävä RR:ää, koska sillä tuskin on aikaa kirjoittaa ennen Koreaa. Eli 7 päivää pitäisi ainakin olla ilman. 7 päivää siis, enkä sinä aikana pääse raportoimaan sille elämästäni, havannoida maailmaa, enkä analysoida sen ulkopuolisia asioita, en puhua E:stä (en kyllä usko että se oikeasti siitä haluaisikaan kuulla), C:n juhlista, keskieurooppalaisista poskisuudelmista ja siitä miten minä en hallitse niitä lainkaan, en mitään. En kertakaikkiaan.
> Koulu stressaa. Miksen vaan voisi olla täällä aina, miksen muka voisi olla juuri se ikuinen opiskelija, joka baskeripäässä juopottelee sillan alla ja puhuu filosofiasta pienessä yksiössä joka tuoksuu kanelille tai basilikalle, ja joka menee kouluun sitten kun aamulla kerkiää ja vain niille kursseille, jotka oikeasti tuntuvat tärkeiltä? (tai oikestaan miksen minä saa itsestäni irti sitä, että ylipäänsä menisin niille kursseille, jotka ovat pakollisia?) Miksen minä voi tehdä elämästäni sellaista kuin haluan, mitä se olisi keneltään pois?

To see the world in a grain of sand, and a heaven in a wild flower, hold infinity in the palm of your hand, and eternity in an hour
- Willian Blake -