Anteeksi nyt kun hehkutan, mutta viimeaikona on ollut vähän vähän riemuntuottajia mun elämässä. JC on nyt yksi. Get your way on loistava. Briljantti. Se on funky ja groove ja lyriikat on hyvät. Melkein taas katkeroiduin etten eräästä syystä ole koskaan sellainen gent, joka ei ole that easily led.
Photograph oli ihan mahtava juttu, rakastuin siihen jo jatseilla. 7 days to change your life oli metka myös, ja Fascinating rhythm ja My yard ja ihan kaikki.
Yleisesti oon tosi otettu koko levystä. On mulla silti vähän ikävä Pointless nostalgicin jatsia. Twentysomething -levylläkin oli ihan eri meiningit. Leppoiset ja kevyet jatsit. Tää on vähän... kierompaa. Hyvällä tavalla, tietty. Jamiemaisella tavalla myrkyllistä. London skies sai mut haluumaan Lontooseen. Mä oon ihan samaa mieltä siitä taivaasta. :) Ja siihen on tyytyväinen, että Catching tales'lla on niin paljon sen omaa musaa. Vaikka on ne standarditkin niin persoonallisia, etten yhtään väheksyisi.
Ja taas mä ootan kieli pitkällä miltä neljäs levy kuulostaa. Mihin tää 21st century kid oikeen matkaa..

Ulkomuodosta vielä sen verran, että grafiikka on vaikuttavaa (anteeksi, kuulostan tosi tyhmältä). Ostin sen delux-version, natürlich, koska sillä on ekstra-dvd. Plus kivemman näköset kuoret. C: