Ääääähhh.... väsyttää, ei jaksa kirjoittaa... Mutta vähän pitää silti saada purkaa..
E:n kaveri oli tänään kylässä. Ensimmäistä kertaa kai tapaan sen kaltaista ihmistuntijaa, jos noin voi sanoa.

...Mitä kaikkea ihmisestä voikaan päätellä ensitapaamisen perusteella...
...Mitä kaikkea niistä voi sanoa, vaikka ne eivät sanoisi itse juuri mitään...
...Mitä kaikkea jotkut voi tajuta, vaikkeivat ne tiedä mitään...
...vaikka niille ei selittäisi mitään...
Vähän pelottaa, mutta toisaalta... hyvä niin.

Muistin taas kirkkaasti miten erilaisia mielipiteitä ihmisillä on. Tämä ei tosin liity E:n kaveriin. Vaan mielipiteisiin yleensä. Luin yhtä kirja-arvostelua, jossa tyyppi käytti täsmälleen samoja perusteluja kuin minä kirjan puolesta, kun taas itse olen käyttänyt niitä kirjaa vastaan.

Outo on maailma tänään ollut.

Eääh, en mä tiedä. Ehkä mä joskus selitän tän kaiken. Kaikille. Että ne ymmärtäisi edes joskus. Edes jotain. Ehkä mä joskus repäisen. Annan muille sen oikean kuvan itsestäni. Ehkä mä en aina tule olemaan mikään jäähtynyt kuppi teetä, ehkä mä joskus vielä osaan olla. Itseni kanssa ja muiden kanssa. Kai mä kehityn, ja voi jumalauta jos en...
Ehkä mä vielä murran nämä muurit tästä, ne sanovat että ne on korkeat ja paksut ja kovat kuin mitkä. Enkä minä ole edes tiennyt, että sellaiset on olemassa.
En mä tiedä.

Väsyttää.

Nyt soi: Maija Vilkkumaa; Ei susta huomaa
(tosiaan, ei susta huomaa...)