RR lähti tänään mökkeilemään perheensä kanssa. Sillä on synttäri maanantaina, eikä ne varmaan tule takaisin ennen tiistaita. On ihan outo olo, vaikka olen minä jo tottunut siihen. Tälläinen se olo on ollut viimeiset puoli vuotta. Kyllä kai tiedän, ettei se koskaan tule jättämään sen perhettä vaikka minuun rakastuisikin (vaikka! kyllä se jollain erikoisella tavalla on jo rakastunut). Mutta silti olen antanut itseni unohtaa tämänkin tosiasian - tai sitten en vain ole tahtonut uskoa sitä, en ole ollut varma... RR on omituinen, se on sitoutunut sen vaimoon ja pentuihin, mutta ei se sitä estä erottamasta sitä elämää tästä toisesta, johon minä nyt sitten kuulun. On vain niin, etteivät nämä elämät suinkaan ole tasavertaisia, kyllä sen perhe-elämä sille on enemmän. Siksi tuntuu niin hämmentävältä, että olenkin antanut itseni joutua tämmöiseen asemaan. ...Toinen nainen! Voi helvetti.

Koulu sujuu hieman paremmin, en vain millään jaksaisi keskittyä oma-aloitteisesti, tarvitsen opettajia innostamaan.. Maanantaiksi pitäisi referoida muistiinpanoja sun muuta. Onneksi on vasta lauantai. Eilen ostin pullon italialaista valkkaria (mikälie valkoviini kausi meneillään) ja kaveri Sari joi jo puolet (sille lasillinen on ilmeiseti jotain aivan muuta). Noh, en minä sitä ryypätäkseni ostanutkaan (eli en ole vihainen/katkera/kateellinen) vaan maistellakseni. Ihan hyvää oli, vanilja on miellyttävä maku. Kaipa minusta vielä sommmelierè joskus tulee. :)

Beckett

Päivän musike: Omara Portuondo
Päivän biblion: edelleen se Foucaultin heiluri