Omituista Enpä minä Suuri Kyynikko olisi kovin helpolla vielä viime lauantaina uskonut, että kärsisin näistä ah-niin-tyypillisistä ihastuneen vaivoista... Tarkoitan siis kysymystulvaa: miksimitenmilloin, soittaakohanse, kylläsesoittaa, mikseisejosoita, mitäminäoikeinkuvittelin, annankotosiaanolla; lausahduksia: voivittujee, heinytsesoittaa, ahvoi, epätoivotuskaihastus, lisäänytmullesamantien...

Se on muuten leijona. Jellonamies. Oho.
Paska mäihä.
Ne ei oo kovin kunnollisia, vai mitä mieltä olette...
Tosin sanovat, että leijonan rakastajalla menee helvetin hyvin, kunhan vain muistaa kiittää.

Mulla on jalat tukevasti mullassa kiinni. Saattaahan olla, että se on pettynyt muhun. Jos en olekaan mikään erityisen hyvä suutelija. Tai ehkä se on vain hienotunteinen. Tietää, että mulla on nyt vähän pasmat sekaisin. Ja enhän minä tiedä, mitä se minusta oikein tahtoo. Minä tosin tahdon, ainakin toistaiseksi, melko vähän. En siis mitään vakavaa. En kyllä edes ala etsimään vakavuuksia.

Leijonamiehet ei edes harrasta moisia.
Tai niin sitä sanotaan, correct me if I'm wrong.

Käytiin tänään E:n kanssa Turussa. Ostin hameen. Siinä on sinisiä kukkia. Melkeinpä järkytyin, kun testailin kokoja pukukopissa; vyötärökö ehkä kaventunut sitten viime vaateostosten... Koko pienentynyt kolme numeroa... Heheh. Olen kyllä luullut olevani ihan samoissa mitoissa, ja laskin kyllä että hame on eri kun housut, ja vaatemerkkikin vaikuttaa... (sikäli kannustavaa tosin, että tämä kyseinen merkki on yleensä ollut "oikeassa") ...No juups. Päivän pieni iloni siinä. Eikä hamekaan ollut kun kympin. :)