Okei, kyllä ihmisellä saa olla huonoja viikkoja. Myös RR:llä.
Aion olla hyvä ystävä, jos se sellaista tarvitsee. Mutta vain ystävä.
Ystävä siksi, että se on ihan hulvaton kaveri, ja vain ystävä siksi, että tuon kaltaista kuvausta antaessani kerronkin jo koko maailmalle, ettei se ole minua varten.
On toki ikävä kulkea pää pilvissä ja yrittää samalla pitää jalat maassa, kuten RR äsken viestissään minulle kertoi, ilmeisesti vastauksena tähän mun toiseen ihastumiseeni. Itseasiassa se on pirun vaikeaa ja siksi olenkin viime aikoina unohdellut itseni ja luullut, että todellisuus on jotain muuta kuin se itseasiassa onkaan. Se sen viesti oli uskomaton pettymys siltä kantilta, että tämä kuvio tosiaan taitaa jäädä minulle ikuiseksi mysteeriksi, mutta oli se myös aivan tajuton huojennus, tavallaan pieni valaistus.
Niin että menehän tyttö jo elämässä eteenpäin.
Huomisesta en vielä tiedä, enkä mistään kyyneleistä mitä tulee tai luultavimmin ei tule vuodatettua. Mutta tänään, just nyt, on kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Ehkä sen huono viikko ei ole ollut minun vikani (vaikka ehkä vähän tahdoinkin), eikä sillä ole ongelmia himassa, mutta hei. Jääpähän maailmaan enemmän rakkautta.
Ihana ihminenhän se on, en kiellä. Possu ja riemuääliö ja itsekäs kusipää, mutta ompahan helvetin ihana sellainen. Ja saa se ainakin minulta anteeksi, eihän se loppujen lopuksi ole mitään luvannut tai pyytänyt eikä tasan mitään muutakaan.
Se on vain ce la vie ja juohan kanssani pullo viiniä, ystävä hyvä. :)
Oijoi, siitä tulee vielä hiton hyvä ystävä.

Onko muuten flirttailu ystävien kanssa sallittua? en minä sitä aio lopettaa! päin vastoin! Nythän mie vasta innostunkin. Sitäpaitsi ainaha minä ystäville ripsiä räpsyttelen... ;)